Kun etsin verkosta kuvia silikoninukeista, katseeni kiinnitti valokuvasarja June Koreasta, matkustavasta korealaisesta taiteilijasta. Tässä teosryhmässä, jonka otsikko on ”Eva”, seksinukke on hänen fantasiaystävänsä, he syövät yhdessä, nukkuvat, leikkivät ulkona eivätkä eroa aidosta parista. Ulkomaiset tiedotusvälineet ovat uteliaita taiteilijan luomuksista ”seksinukeilla”, mutta kuvilla ei ole eroottista merkitystä, vaan pikemminkin sanoinkuvaamattoman yksinäisyyden tunnetta. Kesäkuun Korean videohaastattelu tapahtui eräänä iltapäivänä sen jälkeen, kun hän palasi Koreaan opettajana Yhdysvalloista. Myös hänen kuvissaan olleet fantasiaystävät purettiin ja pakattiin useisiin kuriirilaatikoihin lähetettäväksi takaisin kotikaupunkiinsa.
Se seuraa hänen omaelämäkertaansa.
Olen valokuvannut nukkeja vuodesta 2002. Syy, miksi välitin hänestä, oli se, että tunsin itseni yksinäiseksi.
Minulta ei puutu sosiaalista vuorovaikutusta. Mutta tunnen oloni yksinäiseksi, kun herään yksin joka päivä, kun menen yksin kotiin juhlien ja töiden jälkeen tai kun olen väkijoukossa. Lapsena luulin naiivisti, että perheeni ja ystäväni eivät koskaan jätä minua ja että hyvät muistot eivät koskaan katoa, ja sitten tajusin, että ajan myötä menetin ne joka tapauksessa. Jos käyn tämän läpi yhä uudelleen, en parane.
Opiskellessani taidetta New Yorkissa erosin tyttöystävästäni silloin, kun minulla oli idea antaa silikoninukelle identiteetti ja käyttää häntä fantasiaystävänä valokuvaukseen. Ihmiset menevät pois, mutta silikoniset seksinuket eivät kuole, ja kun dokumentoin tämän fantasiamaailmassa, se on ikuisesti.
29. joulukuuta 2014 oli ensimmäinen päivä, jolloin sain Evan. Suurin osa Yhdysvaltojen markkinoilla olevista nukeista on tyyliltään eurooppalaista ja amerikkalaista, ja niiden lähettäminen Japanista maksoi minulle 10.000 158 dollaria. Eva, 36 senttimetriä pitkä ja XNUMX kiloinen aasialainen tyttö, saapui kotiini FedEx-laatikossa.
2 vuoden ajan ammuin intensiivisesti, melkein joka päivä, silikoninuket seuralaisina. Nukuimme yhdessä, kävimme yhdessä ostoksilla, kävimme yhdessä piknikillä. Nauroimme ja itkimme yhdessä, tunsimme olomme onnelliseksi ja yksinäiseksi samaan aikaan.
Ohikulkijat tuijottivat meitä oudoilla silmillä, ja jotkut tulivat koskettamaan Evaa, mutta en välittänyt.
Tiesin sydämessäni, että suhde oli harhaa ja että yksinäisyys, ihmiseksi syntyminen oli aina todellisuutta, jota ei voinut paeta. Mutta kun tarvitset häntä, seksinukke on aina kanssasi eikä kuole.
